Lapsen vieraannuttaminen on vakava ongelma ja haavoittava teko. Jo sanana se kertoo, että kyseessä on lapsen etäännyttäminen vieraaksi toisesta vanhemmasta. On vaikea kuvitella lapsen vieraannuttamisen olevan tahatonta. Se onkin täysin tietoista, määrätietoista, jopa suunnitelmallista toimintaa, jolla toinen puoliso haluaa vaikeuttaa exänsä suhdetta lapsiin. Ikävintä asiassa on, että vieraannuttaminen vaikuttaa erittäin haitallisesti sekä kohteena olevan vanhemman hyvinvointiin että lapseen. Vieraannuttaja ei piittaa lainkaan siitä, millaisia vaurioita hänen lapsensa saa noista kokemuksista.
Normaali, tasapainoinen aikuinen ei halua satuttaa lastaan. Parisuhteen eron yllättäessä on inhimillistä, että vaikeat tunteet vievät huomion ja ajatukset kiertävät kehää. Mieleen voi tulla pahojakin ajatuksia entiseen puolisoon liittyen. Vihan, katkeruuden ja pettymyksen tunteet kuuluvat asiaan. Stabiili, tervepsyykeinen vanhempi selviää kriisistä ja kykenee keskustelemaan lapsiin liittyvistä järjestelyistä, huoltajuusasioista, elatuksesta ja tapaamisista ja saamaan sovinnon aikaan. Hän myös ottaa vastuun lapsestaan.
Vanhempien ero on lapselle valtava kriisi, jonka käsittely ei ole helppoa. Vanhemmilla itsellään on usein kylliksi kannettavaa omissa tunteissaan ja on mahdollista, että lapsen tunteet jäävät huomioimatta. Lapsi on lähtökohtaisesti lojaali molemmille vahemmilleen, vaikka toinen tai molemmat heistä olisi käyttäytynyt epäasiallisesti tai eron käynnistäjä. Lapsen suurin pelko on turvattomuus: "Olenko enää turvassa, kun äiti ja isä eivät ole yhdessä?, "Kuka minusta pitää huolta, kuka suojelee minua?". Tähän ajatukseen liittyviä tunteita on mahdotonta edes kuvailla, sillä ne ovat erolapselle lamaannuttavan ahdistavia. Jokainen, joka tämän on kokenut, tietää.
Turvallisuuden tunteen horjuminen on lapselle traumatisoivaa. Mikäli asia jää sikseen, tai jopa pahenee vanhempien huonojen välien vuoksi, lapsi joutuu kantamaan syyllisyyden taakkaa läpi elämänsä. Lapsen syyllisyys syntyy hänen oletetuista, rakentuvista uskomuksistaan, joita traumatisoivat tapahtumat tuottavat, ja jotka muuttuvat hänelle automaattisiksi. Lapsen mieli tulkitsee vanhempien eron helposti näin: "Minussa on jotain vikaa, kun isä ja äiti eroavat.", "En ole rakastettava, enkä arvokas, kun heille tuli ero.", tai jopa "Vanhempien ero on minun syytäni." Erityisen altis näiden uskomusten muodostumiselle on 5-7 -vuotias lapsi.
"Vanhempien ero on minun syytäni."
Lapsen vieraannuttaminen on erityisen monimutkainen haaste ratkaistavaksi. Lapsella on lain puitteissa oikeus molempiin vanhempiin, ja tätä periaatetta noudatetaan usein kirjaimellisesti viranomaiskäytänteissä. Narsistin ollessa vieraannuttaja, hän kykenee sumuttamaan viranomaiset täydellisesti valheellisilla totuuksillaan ja uhriutuvalla käytöksellään. Vieraannuttava narsistivanhempi on erittäin vaarallinen. Mikäli toinen vanhemmista ei ole varautunut narsistin pahuuden ilmenemismuotoihin itseään kohtaan, tämän kykyyn pyöritellä viranomaisia ja taitoon manipuloida lasta, voi lopputulos olla katastrofaalinen lapsen ja ex-puolison kannalta. Lapsi vieraantuu ja kohdevanhempi joutuu kantamaan hirvittävää huolikuormaa, sietämään eron ja menetyksen.
Narsistivanhemman lapsen vieraannuttamiseen liittyviä toimintatapoja on lukuisia. Usein prosessi on alkanut jo eroprosessin hankaloittamisena. Narsistivanhempi, joka ei ole suhteen aikana juurikaan välittänyt lapsestaan, alkaakin yllättäen riidellä oikeuksistaan häneen. Narsistin pääfokuksena on ex-puolison rankaiseminen - viimeisimmäksi erosta, vaikka hän olisi itse sen käynnistänyt. Tuo fokus syvenee ja kierre voi jatkua jopa lapsen täysi-ikäisyyteen saakka.
Kaikki neuvotteluyritykset lapsen huoltajuuteen liittyen ovat valtavan raskaita, sillä sovintoa ei synny millään. Narsisti saattaa alkaa vaatia yksinhuoltajuutta itselleen. Tässä hänellä on lista toisen vanhemman ominaisuuksia tai tekoja, jotka osoittavat henkilön kyvyttömäksi huoltajaksi. Hänen omat ominaisuutensa sen sijaan tukevat vanhemmuutta. Mikäli ratkaisuna on yhteishuoltajuus, narsisti ei suostu maksamaan lapsen elatusta, sillä ex-puolisohan "käyttäisi rahat itseensä". Luonapitoasioissa ja tapaamisisissa narsisti ilmoittaa ykskantaan omat vaatimuksensa, joista ei jousta. Hän ei ilmesty sovitulla hakuajalla ja palauttaa lapsen milloin sattuu, eikä ilmoita muutoksista. Toinen vanhempi huomaa pian, että hän ei voi sopia omista menoistaan, sillä lapsen aikataulut eivät koskaan pidä. Rajoittamalla tapaamisia narsisti saa lapsessa aikaan mielikuvan, ettei toinen vanhempi välitä hänestä.
Lapsen traumatisoituminen alkaa jo vanhempien erosta. Kaikki, mitä vanhempien välillä tapahtuu, on omiaan hämmentämään lasta. Yksi merkittävimmistä lapsen vieraannuttamiskeinoista on negatiivinen vuorovaikutus, johon narsistilla on laaja osaaminen. Hän kykenee myrkyttämään lapsen käsityksen toisesta vanhemmasta. Tämä voi tapahtua hienovaraisin keinoin tai selkeäsanaisesti. Lapselle uskotellaan, että toinen vanhempi on syyllinen eroon, sairas, kyvytön vanhemmaksi, huonoa seuraa lapselle, turvaton, ei rakasta eikä välitä, ei tule tekemään tiettyjä asioita, joita lapsi toivoo tai huomioimaan lasta. Narsisti kykenee laatimaan kyseenalaista todistusaineistoa näistä seikoista, ja vakuuttamaan sekä lapsen että viranomaisen. Hän itse saattaa kuitenkin kaltoinkohdella lasta ja jättää lapsen perustarpeet huomioimatta, tai samalla keskittyä uuteen valloitukseensa.
Toisen vanhemman "eliminointi" on äärettömän traumatisoivaa sekä lapselle että ko. vanhemmalle. Äidistä tai isästä puhutaan enää etunimillä. Lasta saatetaan alkaa kutsua eri nimellä. Toiselle vanhemmalle ei anneta tietoa lapsesta ja lapsen tietoihin pääsy estetään eri verukkeilla. Narsisti saattaa vaihtaa asuinpaikkaa, jotta lapsen olisi hankalampi päästä toisen vanhemman luo. Hän saattaa jättää lapsen palauttamatta sovitusti niin, että toinen vanhempi jää tyhjän päälle. Yhteydenpito lapseen estetään. Lapselle kerrotaan jokin valheellinen tarina, kuten "Hän ei välitä enää sinusta." Lapsi oppii välttelemään vanhempaa ja kokee, että narsistivanhempi on ainut tuki ja turva.
"Hän ei välitä enää sinusta."
Vieraannutetun vanhemmat tarinat ja kärsimykset ovat äärettömän surullista kuultavaa. Sekä vanhempi että lapsi ovat tässä kokonaisuudessa uhreja, narsisti sen sijaan keräilee elämänsä energioita vallankäyttönsä toimivuudella. Lastaan hän ei rakasta. Lapsen vieraannuttamisen kokemukset tulevat esille erilaisina vaikeuksina koulussa ja ystäväpiirissä, vaikeina tunteina, outona käytöksenä, ahdistus- ja paniikkikohtauksina, psyyken hämmennyksenä, epäluuloisuutena. Vieraannutettu vanhempi murenee, ellei saa asiantuntevaa apua ja jaksa taistella oikeuden ja totuuden puolesta. Lapsen sydämessä hän kuitenkin on.
Mikäli tarvitset asiantuntevaa tukea haasteellisessa elämäntilanteessasi, ota yhteyttä narsismiterapeuttiin.
Comments