Törmään usein asiakastyössäni ja erilaisilla narsismiin liittyvillä keskustelupalstoilla teemaan "Narsistin kanssa pariterapiaan?" Tuo kysymys sisältää kaksi asiaa: ensinnäkin, kohdepuolison tieto tai vähintään ounastelu siitä, että henkilö on narsistinen. Toiseksi, kuvitelma siitä, että pariterapian kautta kaikki muuttuisi paremmaksi, ja ehkä narsistikin muuttuisi. Ikävä kyllä on todettava, että kumpikaan noista ei tule tapahtumaan.
On selvää, että jos suhteella on jo jonkin verran ikää tai muita sidonnaisuuksia, on halua ja toiveita saada se toimimaan. Narsistinen henkilö ei osaltaan välttämättä näe suhteessa mitään ongelmaa. Voi myös olla, että narsistin sivusuhteet ovat tulleet päivänvaloon.
On kuitenkin ymmärrettävä, että narsistisen henkilön osalta tämä "sovittelulogiikka" on täysin toisenlainen kuin ilman persoonallisuushäiriötä olevan henkilön. Tai itse asiassa sovittelulogiikkaa ei ole, mutta toivorikas puoliso ja pariterapeutti voivat kuvitella niin. Toivoa pitää yllä yleinen uskomus siitä, että terapiassa ongelmat voivat ratketa. Narsistisen henkilön kanssa tämä ei toimi, vaan lopputulos on usein täysin päinvastainen.
Seuraavassa kerron syitä, miksi.
Kohdehenkilön optimismi: narsismin kohteena oleva henkilö, kuten useimmat meistä, tahtoo uskoa hyvään. Tämä uskomus asuu syvällä alitajuisessa mielessä, ja sitä on vaikea tiedostaa tahi muuttaa. Kun parisuhteeseen ollaan ryhdytty, optimismi voi elää kauheimpienkin tapahtumien jälkeen. Uhri epäilee omaa psyykeään, koska siellä taistelevat usko ihmisen hyvyyteen ja henkisen väkivallan realiteetit. Kun tähän lisätään narsistin uskomattomat kyvyt valehdella, sumuttaa, näytellä, rakennella valheellisia lupauksia ("Lähden terapiaan ja muutun!"), uhrin psyyke hämmentyy kerta toisensa jälkeen. Keino muokata optimismia realistisemmaksi jää toteuttamatta.
Kohdehenkilön kuvitelma siitä, että narsisti voi muuttua: kohdehenkilö eli uhripuoliso tyypillisesti kuvittelee, että narsisti voi muuttua. Narsisti höystää tätä uskomusta sepittelyillään. Kaikki me tiedämme, kuin haastavaa on saada aikaan muutosta itsessään, siis tekojen tasolla. Siihen tarvitaan vahvaa sisäistä motivaatiota, muuttumisen tarpeen tunnistaminen ja oma tahtotila muuttua. Kuinka siis olisi mahdollista, että narsisti muuttuisi puolisonsa toiveesta? Ei kuinkaan. Narsisti ei tunnista muuttumisen tarvetta, sillä hänen mielestään syyt ovat aina puolisossa. Uhripuoliso usein kuvittelee voivansa "rakastaa" hänet ehjäksi tai toisenlaiseksi. Tämä on uhrin läheisriippuvuutta, ei todellisuutta.
Kohdehenkilön tietämättömyys narsistin sisäisestä maailmasta: yleinen tietämys narsismista on olematonta, vaikka ilmiö rehottaa joka puolella ja jokaisen suomalaisen lähipiirissä on narsismia. Aihe on erittäin laaja ja monimutkainen, ja yleensä uhrit tarkastelevat sitä omien kokemustensa ja narsistin käytöksen pohjalta. Tuntemattomaksi jäävät narsistin synty, syyt ja ylläpitomekanismit, joihin perehtyminen olisi välttämätöntä siihen, että tajuaa kyseessä olevan henkilön häiriintyneen psyyken. Tämä antaa loistavan pohjan narsistille jatkaa valheellisia lupauksiaan, jotka uhri uskoo kerta toisensa jälkeen.
Riippuvuudet perhesysteemistä ja materiasta: kun perhe on jo perustettu, siinä on mukana lapsia ja monenlaista materiaa (asunto, omaisuutta, yritystoimintaa tms.). Tällöin voi tuntua erittäin vaikealta luopua olemassa olevasta. Avo- tai avioero, omaisuuden jako, lasten huoltajuusasiat....nämä prosessit vaikuttavat jo ajatuksena erittäin raskailta. Lisäksi yleinen kuvitelma on, että lasten tilanne pahenisi eron jälkeen. (Asia on täysin päinvastoin, narsistinen vanhempi tuottaa lapsilleen elinikäiset traumat.) Ajatus siitä, että pariterapiassa ongelmat ratkeaisivat, antaa toivon ja vaihtoehdon.
Pariterapeutin asiantuntemuksen puute narsismi-ilmiöstä. Terapeutteja on monenlaisia, sekä osaamiseltaan että persoonaltaan. Narsismiin erikoistuneita terapeutteja on vähän, ja vielä vähemmän on siihen erikoistuneita pariterapeutteja. Yleisesti ottaen narsistinen persoonallisuuhäiriö on terapeuttien koulutusohjelmissa käsitelty erittäin suppeasti. Jos terapeutilla ei ole omakohtaista kokemusta narsismista, hän ymmärtää siitä tuskin muuta kuin grandiositeettiteeman eli narsistin ihailun tarpeen. Pahuuden teema jää täysin huomioimatta. Tämä antaa loistavan pohjan narsistille sumuttaa terapeuttia heti ensimmäisestä tapaamiskerrasta lähtien oman agendansa toteuttamiseksi.
Narsistin omat sisäiset ajurit: tämä onkin koko teeman synkeä ydin. "Narsistin moottori" käy kahdella tapaa: ihailun keräämisellä ja pahuuden projisoinnilla muiden päälle. Kaikessa hänen toiminnassaan on tavalla tai toisella kyse niistä, ja ilman niitä hän ei koe olevansa elossa. Puoliso tai pariterapeutti, kuka tahansa voi olla tässä ringissä vaihdellen ja eri aikoina. Pariterapiassakin on kyse petoksesta, jonka narsisti toteuttaa sekä puolisolleen että terapeutille, ja saa siitä ääretöntä nautintoa.
Pariterapia narsistin kanssa saa uhrin voimaan entistä huonommin!
Asiakkaani ovat kertoneet, kuinka pariterapiassa narsisti ottaa nopeasti terapeutin koukkuunsa. Terapeutti voi antaa uhripuolisolle ohjeita: "Koita nyt ymmärtää häntä paremmin!",....."Mitä olet itse tehnyt suhteen parantamiseksi?"...jne. Me kaikki parisuhdenarsismia kokeneet tiedämme, että nuo lääkkeet eivät tepsi.
Pahimmillaan narsisti tekee parisuhdeterapiaistunnoista itselleen valheiden, liioittelun ja totuudenvääristelyn näyttämön, jossa hän saa terapeutilta validointia, ja uhripuoliso jää epäilemään omaa toimintaansa ja mielenterveyttään, eli tuttu kaava toistuu. Terapian jälkeen narsisti syyttää, tuomitsee ja alistaa puolisoaan entistä enemmän. Uhri on jo ennestään syyllistetty, ja tämä vaurioittaa entisestään psyyken kantokykyä. Lopputuloksena terapiasta voikin olla, että uhripuoliso voi entistä huonommin.
Comments