Narsistinen vanhempi
Narsismi on ylisukupolvisesti siirtyvä ilmiö ja ominaisuus. Tämä kuulostaa karmaisevalta ja pistää miettimään omia vanhempia ja vanhemmuutta yleensä.
Narsistinen vanhempi saa pahimmillaan valtavaa tuhoa aikaan lapsensa psyykeen. Siitä toipuminen voi olla pitkä tie, mutta mahdollinen. Ensimmäinen askel on asian tunnistaminen.
Lapsuudessa koettu seuraa aikuisuuteen
Kun lapsi joutuu huolehtimaan vanhemman mielialasta, kuuntelemaan tämän ongelmia tai rauhoittamaan tämän reaktioita, hän oppii ottamaan ylivastuulliseksi. Aikuisuudessa henkilö tarkkailee muiden tarpeita, yrittää estää ristiriitoja ja ottaa vastuuta läheisten pahasta olosta. Hän tekee enemmän, joustaa enemmän ja yrittää korjata tilanteita, joita hän ei ole aiheuttanut. Kieltäytyminen tai rajan vetäminen herättää syyllisyyttä, koska lapsuudessa vanhemman pettymys, suru tai suuttumus merkitsi, että lapsen piti tehdä jotakin tilanteen korjaamiseksi. Tämän seurauksena aikuinen lapsi arvioi valintojaan sen perusteella, miten vanhempi niihin reagoi.
Kontrolloiva vanhempi reagoi lapsen itsenäistymiseen tavalla, joka pitää tämän edelleen sidoksissa vanhemman tarpeisiin ja odotuksiin. Aikuisen lapsen parisuhde, työ, asuinpaikka, rahankäyttö tai yhteydenpidon määrä joutuvat vanhemman arvostelun kohteeksi. Kontrolli naamioituu huoleksi, velvollisuudeksi tai rakkaudeksi, mutta käytännössä vanhempi painostaa, syyllistää, vetäytyy tai ennustaa seurauksia, jos aikuinen lapsi toimii itsenäisesti.
Lapsuudessa opittu mukautuminen siirtyy parisuhteisiin ja muihin läheisiin suhteisiin. Kun yhteys vanhempaan säilyi parhaiten kuuntelemalla, auttamalla, joustamalla ja välttämällä vastustamista, henkilö toimii samoin aikuisuuden ihmissuhteissa.
Hän käyttää paljon energiaa lähi-ihmisten mielialojen seuraamiseen, tarpeiden ennakointiin ja ristiriitojen estämiseen, mutta ignooraa omat tarpeensa. Vaativat tai itsekeskeiset suhteet vaikuttavat tutuilta, koska samanlainen asetelma oli lapsuuden lähisuhteessa.
Narsistinen äiti ja isä
Narsistinen äiti tuottaa syvän riittämättömyyden ja häpeän kokemuksen.
Narsistinen isä muovaa lasta suorittavaksi omien tarpeidensa sivuuttajaksi.
Näissä videoissa käsittelen, miten narsistinen vanhempi vaikuttaa aikuisuuteen, miten häpeä siirtyy sukupolvelta toiselle ja miksi rajojen asettaminen tai välien katkaiseminen voi olla psykologisesti välttämätön askel toipumisessa.
Mistä narsistisen vanhemman tunnistaa?
Narsistisille henkilöille tunnusomaisia piirteitä ovat mm. itsekeskeisyys, oman edun tavoittelu, kateus, muiden ihmisten hyväksikäyttö ja alistaminen. Sama kaava toteutuu narsistivanhemman käytöksessä lastaan kohtaan.
Lapsen näkökulmasta vanhempi on raaka ja ennakoimaton, mutta lapsella on vaihtoehdot vähissä, sillä huonokin hoivaaja on hänelle aina tärkein.
Mitä narsistinen vanhempi aiheuttaa?
Narsistisen vanhemman vaikutuksen alla oleminen imeväisestä täysi-ikäisyyteen saakka on karu taival. Tyypillisesti lapselle rakentuu ristiriitainen kiintymyssuhdemalli, josta on suurta haittaa henkilön omassa aikuisuudessa ja ihmissuhteissa. Riippuen vanhemman käyttämän väkivallan luonteesta ja määrästä henkiset vauriot voivat olla hyvinkin vakavia.
Miten narsistisen vanhemman kanssa pitää toimia?
Kasvuvaiheessa olevalla lapsella ei valinnanvaraa ole. Varttuneempana omaan eheytymiseen kannattaa panostaa heti, kun se vain on mahdollista. Vanhemman vaikutuksesta irtautuminen mahdollisimman pian, kun omat siivet kantavat, antaa ilmatilaa toipumiseen. Sen jälkeen on rajojen asettamisen aika, sillä stressitilan jatkuminen on tuhoisaa.
Mitä kannattaa huomioida jatkossa?
Terapeuttinen apu voi olla tarpeen. Oman autonomian puitteissa voi olla parasta jäädyttää välit kokonaan vanhempaan, sillä hänen manipulointinsa ulottuvuus on rajatonta ja pysyvää, mikäli sille antaa sijaa. Kannattaa miettiä tarkasti, haluaako pitää yhteyttä vain velvollisuudesta vai vihdoin satsata omaan hyvinvointiin. Välien katkaisu voi tuntua kipeältä, mutta se voi pelastaa oman elämäsi.
Oletko perheen syntipukki?
Kuuntele lisää miniluennostani.
Toipuminen narsistisen vanhemman vaikutuksesta
Toipuminen alkaa siitä, että aikuisena tunnistaa vanhempansa käyttäytymisen sellaisena kuin se on (pahuutena). On arvioitava, millaiseen suhteeseen on itse enää valmis. Pitkään elänyt toive siitä, että vanhempi vielä ymmärtäisi, ottaisi vastuuta tai antaisi puuttuneen hyväksynnän, on unohdettava.
Toipumiseen kuuluu vastuun palauttaminen oikeaan paikkaan. Vanhempi vastaa omista teoistaan, valinnoistaan ja tunteistaan. Aikuinen lapsi vastaa siitä, miten hän toimii nykyisessä elämässään, millaisia suhteita hän ylläpitää ja millaista kohtelua hän hyväksyy.
Lapsuudessa opittu syyllisyys ei katoa pelkällä ymmärryksellä, koska vanhemman tarpeista huolehtiminen on saattanut jatkua vuosikymmeniä. Rajojen harjoittelu, omien päätösten tekeminen ilman vanhemman hyväksyntää ja vanhojen velvollisuudentunteiden tarkastelu muuttavat tätä asetelmaa.
Toipumiseen kuuluu myös suru siitä, mitä lapsuudessa jäi saamatta. Suru koskee puuttunutta turvaa, hyväksyntää, huolenpitoa, puolustamista ja läheisyyttä. Käsittely vapauttaa energiaa ja auttaa näkemään ihmissuhteet uudessa valossa.
Yhteydenpitoa vanhempaan voi vähentää, rajata tai joissakin tapauksissa katkaista, jos tämä jatkaa vahingoittavaa käyttäytymistä.
Kaipaatko ammattilaisen apua?
