
Traumaside tarkoittaa kiintymystä kaltoinkohtelevaan kumppaniin, vanhempaan tai muuhun läheiseen. Side syntyy suhteessa, jossa turva ja uhka tulevat samasta lähteestä.
Kaltoinkohtelu, arvostelu, syyttely, kontrolli ja vetäytyminen vuorottelevat läheisyyden, huomion, anteeksipyyntöjen ja lupausten kanssa. Uhri kiinnittyy suhteeseen, vaikka suhde tuottaa pelkoa, häpeää ja turvattomuutta.
Kiintymys jatkuu kaltoinkohtelusta huolimatta.
Traumaside
Traumaside narsistisessa suhteessa
Traumaside on kaltoinkohtelevaan kumppaniin muodostunut kiintymyssuhde, jossa kärsimys ja kiintymys kietoutuvat samaan suhteeseen. Uhri tunnistaa kumppanin käyttäytymisen vahingoittavaksi ja kokee silti kaipuuta, lojaalisuutta ja tarvetta säilyttää yhteys.
Suhdetraumasiteessä kiintymystä ylläpitää tuttuuden kokemus. Kumppani herättää jotakin samaa, jonka uhri tunnistaa aikaisemmista kiintymyssuhteistaan, omista perususkomuksistaan tai aiemmista parisuhteistaan. Tuttu käyttäytymismalli lisää vetovoimaa myös silloin, kun suhteeseen liittyy hylkäämistä, arvostelua, kontrollia tai kaltoinkohtelua. Suhteen alun intensiivinen läheisyys saa myöhemmän vetäytymisen tuntumaan menetykseltä. Kumppanin paluu, anteeksipyyntö tai uusi lähentyminen palauttaa hetkeksi alkuvaiheen kokemuksen ja ylläpitää odotusta siitä, että suhde vielä muuttuu paremmaksi. Näin kiintymys säilyy myös silloin, kun suhteen todellisuus aiheuttaa jatkuvaa kärsimystä.
Kiintymyssuhde, perususkomukset ja selviytymiskäyttäytyminen
Suhdetraumasiteen ymmärtäminen alkaa kiintymyshistoriasta. Varhaiset suhteet muokkaavat käsityksiä turvallisuudesta, läheisyydestä, omasta arvosta ja lähisuhteen odotuksista.
Suhdetraumasiteeseen liitetään seitsemän perususkomusta. Ne koskevat hylkäämistä, epäluottamusta ja kaltoinkohtelua, emotionaalista vaille jäämistä, arvottomuutta, riippuvuutta, epäonnistumista ja alistumista. Perususkomus aktivoituu suhteessa, kun kumppanin käyttäytyminen muistuttaa aikaisempaa kokemusta. Hylkäämiseen liittyvä herkkyys aktivoituu kumppanin vetäytyessä. Arvottomuuteen liittyvä uskomus aktivoituu jatkuvan arvostelun yhteydessä. Alistumiseen liittyvä uskomus ohjaa omien tarpeiden sivuuttamiseen, kun kumppani reagoi rajoihin vihalla, vetäytymisellä tai syyllistämisellä. Riippuvuuteen liittyvä uskomus lisää kokemusta siitä, että elämä ilman kumppania tuntuu hallitsemattomalta.
Uhri alkaa mukautua suhteeseen tavalla, joka on alun perin palvellut suojautumista. Hän jättää mielipiteensä sanomatta, ennakoi kumppanin reaktioita, luopuu omista tarpeistaan, pyrkii säilyttämään yhteyden ja etsii itsestään syytä kumppanin vetäytymiselle tai vihalle. Aikaisemmat kokemukset ovat opettaneet tavan reagoida uhkaan, ja sama käyttäytyminen aktivoituu suhteessa lähes automaattisesti. Toistamispakko liittyy tähän rakenteeseen. Uhri hakeutuu tiedostamattaan tuttuun suhdeasetelmaan tai yrittää saada nykyisessä suhteessa erilaisen lopputuloksen kokemukselle, joka jäi aikaisemmin ratkaisematta.
Miten irtautua traumasiteestä?
Kuuntele harjoitus Terapia Mentorean YouTube-kanavalta.
Kaltoinkohtelun vrs. intensiteetin harha
Narsistisessa kaltoinkohtelussa suhdetraumasidettä ylläpitävät käyttäytymistavat osuvat suoraan uhrin haavoittuviin kohtiin. Kumppani antaa runsaasti huomiota, vetäytyy, arvostelee, kontrolloi, vähättelee tai kiistää tapahtumia ja palaa myöhemmin yhteyteen. Rakkauspommitus, gaslighting, ennakoimaton yhteydenpito, vetäytyminen ja uusi lähentyminen pitävät uhrin huomion jatkuvasti suhteessa.
Kontrolloiva kumppani vaatii omien tarpeidensa asettamista etusijalle. Arvosteleva kumppani rakentaa kokemusta alemmuudesta. Emotionaalisesti pidättyvä kumppani käyttää läheisyyden puutetta tavalla, joka lisää hyväksynnän tavoittelua. Kaltoinkohteleva kumppani hyödyntää niitä kohtia, joissa uhri on jo valmiiksi herkkä hylkäämiselle, arvostelulle tai menettämiselle.
Suhdetraumasiteen erityinen vetovoima liittyy intensiteetin ja läheisyyden sekoittumiseen. Korkea vireystila, epävarmuus, nopeat muutokset, menettämisen pelko, suuret riidat ja intohimoiset sovinnot tuottavat kokemuksen poikkeuksellisesta kemiasta. Intensiiviseen suhteeseen kuuluvat epävakaus, jyrkät tunne-erot, kontrollin menettäminen ja jatkuva epävarmuus.
Läheinen suhde perustuu keskinäiseen kunnioitukseen, turvallisuuteen, avoimuuteen, sitoutumiseen, tarpeiden neuvotteluun ja rakentavaan ristiriitojen ratkaisuun. Traumasiteessä korkea tunnekuorma alkaa toimia todisteena suhteen ainutlaatuisuudesta. Tällöin rauhallinen ja ennakoitava suhde tuntuu alkuun lattealta verrattuna suhteeseen, jossa kiintymysjärjestelmä on jatkuvasti aktivoitunut.
Irtautuminen ja toipuminen
Traumasiteestä irtautuminen alkaa oman suhdehistorian, perususkomusten ja selviytymiskäyttäytymisen tunnistamisesta. Uhrin on havaittava, mitä hänessa tapahtuu hylkäämisen pelon, arvottomuuden, epäluottamuksen tai alistumisen aktivoituessa ja mitä silloin seuraa. Tämä kohta on ratkaiseva.
Tämän jälkeen tarkastelu siirtyy suhteen todelliseen käyttäytymiseen. Kumppanin teot, rajojen kunnioittaminen, vastuun ottaminen, riitelyn mallit ja kyvyttömyys vastavuoroisuuteen kertovat totuuden suhteen ala-arvoisesta laadusta.
Uhrin on määriteltävä, millaista kohtelua hän pitää hyväksyttävänä, millaisia suhteita hän haluaa rakentaa ja millaiset rajat hän asettaa.
Toipumiseen kuuluu kyky sietää niitä tunteita, jotka aktivoituvat tutun suhdekaavan katketessa.
Eron jälkeen käsittely siirtyy menetykseen. Uhri suree suhteen menetyksen lisäksi lapsuudessa puuttunutta turvallisuutta, tulevaisuudensuunnitelmien romahtamista ja narsistipuolison feikkaavaa puolta eli upeita piirteitä. Suhteen päättyminen herättää juuri tämän vuoksi tavallista monikerroksisempaa surua. Kaipuun käsittely kuuluu irtautumiseen, koska kaipuu vetää huomion helposti takaisin suhteen intensiivisiin ja palkitseviin jaksoihin.
Toipumisen päämääränä on sisäisen turvan tunteen rakentaminen ilman riippuvuutta kaltoinkohtelijasta.
”Miksi hän on taas noin
kylmä, kun äsken kaikki
tuntui vielä hyvältä?”
”Tiedän, että tämä suhde
hajottaa minut, mutta en silti
pysty olemaan ilman häntä."
”Jos minä vielä vähän jaksan, ehkä hän lämpenee eikä
työnnä minua taas pois.”
”Mitä minä taas tein väärin,
kun vetäydyit noin kauas?”
